Kesä 2021 on pitänyt koutsin kiireisenä ja kelit ovat hellineet lämmön muodossa meitä fribaajia. Harrastajamäärät tuntuvat kasvaneen edelleen, ja onhan frisbeegolf loistava laji vielä näin korona-aikaan. Kalenterissani harrastajamäärän kasvu on näkynyt enimmäkseen punaisena eli vapaita aikoja on ollut melko vähän. Vapaita aikoja löytyy kuitenkin jälleen horisontissa!
Miksi tulla valmennukseen?
Tämä on kysymys, josta keskustelemme usein asiakkaitteni kanssa. Lähes poikkeuksetta suurin osa asiakkaista on erittäin tyytyväisiä saamiinsa vinkkeihin olipa se sitten aivan perusteiden opettelemista tai kenties kokeneemman pelaajan tekniikan hiomista. On aivan mahtavaa saada asiakkailta viestiä jonkin ajan kuluttua ohjauksesta ja kuulla heidän kehittymisestään ja innostuksestaan. Välillä heitä tapaa myös kisoissa, ja ovatpa jotkin valmennuksessa käyneet pöllyttäneet koutsia mennen tullen. Tämän koen itse aina positiivisena asiana ja toisaalta myös onnistuneen valmennuksen tuloksena!
Netti on nykyään pullollaan erilaisia opetusvideoita, joissa harrastelijoista aina pro-pelaajiin asti ihmiset näyttävät ja käyvät läpi heittotekniikoiden saloja. Tämä on lajin kannalta äärimmäisen hyvä, ja foorumeita lueskellessa moni onkin löytänyt nämä ohjevideot. On äärimmäisen tärkeää oppia heti aluksi oikeat periaatteet ja liikeradat jatkon ja kehittymisen kannalta. Videoilla opetettavat asiat ovat lähes poikkeuksetta aivan oikeita ja hienosti selostettuja.
Mitä videoilta kuitenkin jää usein sitten uupumaan verrattuna livenä tapahtuvaan kontaktiopetukseen?
Harrastaja katsoo videon ja suuntaa kentälle harjoittelemaan koittaen tehdä asioita, kuten videolla. Joissakin tapauksissa hän onnistuu iskostamaan kehoonsa ne liikkeet ja liikeradat, jotka ovat tärkeitä heitossa. Jos kuitenkin treenaa yksin, on melkeinpä välttämätöntä kuvata omaa heittoaan ja tästä päästääkin itsekseen harjoittelun haasteisiin.
Heität, menet katsomaan videon ja toteat ehkä jonkin vielä menneen väärin. Menet koittamaan uudestaan, ehkäpä vielä hieman toisenlaisella kiekolla ja taas palaat katsomaan, menikö suoritus hyvin. Suorituksia tehdessämme ne tuntuvat aina joltain. ”Nyt onnistuin mielestäni tekemään liikkeen oikein”. Videolta katsottaessa ne näyttävät usein hyvin erilaiselta, mitä tunsimme juuri äsken. Lisäksi tämä metodi on melko hidas ja työläs.
Ohjauksessa koutsi on juuri sinua tai teitä varten paikalla. Hän antaa tarvittaessa jokaisen heiton jälkeen palautteen heti. Mikä onnistui tai mitä voisi tehdä seuraavaksi paremmin? Lisäksi treenikiekoista löytyy useita samoja kiekkoja, joilla voit yrittää täysin samaa heittoa uudelleen muuttamatta kiekon heittokulmaa tai voimaa. Ohjevideoiden katsomiseen ja itsenäiseen harjoitteluun verrattuna tämä on suuri etu, jota kannattaa harkita tarkoin.
Juuri välittömän palautteen saaminen sekä keskusteleva ja avoin ilmapiiri tekevät kontaktiopetuksesta parhaan mahdollisen tavan oppia paremmaksi. Tämä ei tietystikään poista sitä faktaa, että treenisession jälkeen on jälleen harjoiteltava opittuja asioita itse lisää. Ohjauksessa ikään kuin pyrkimyksenä on sysätä asiakasta oikeaan suuntaan tekniikkansa kanssa, jolloin hän voi omalla ajallaan harjaantua lisää ja sitä kautta kehittyä heittäjänä.
Lajin aloittaneille heittäjille ohjaukseen tulo on varmasti kaikkein parasta, mihin kannattaa sijoittaa muutaman kiekon lisäksi. Kun tekniikkaan päästään käsiksi heti alkuun, saadaan se ohjattua heti oikeaan suuntaan. Vuosia hieman puutteellisella tekniikalla heittäneen liikettä onkin sitten jo huomattavasti haasteellisempi lähteä korjaamaan. Sekin toki onnistuu, mutta ottaa aikansa.
Frisbeekesä on kuumimmillaan, joten nautitaan siitä kaikin rinnoin!
-Eemeli
Yhtä kaikki suomalaiset viettävät jopa noin 8,5 tuntia valveillaoloajastaan passiivisesti eli istuen tai maaten (Husu ym. 2018). Olin aivan äimän käkenä nähdessäni tämän luvun, eikä ihme, että tämän valossa aktiivisuuttamme olisi lisättävä. Frisbeegolf toimii tässä yhtenä hyvänä keinona.
Miksi paikat kipeytyvät - erilaisia kiputiloja ja syitä
Kaveripiirissä ja somen keskustelupalstoilla törmää melko usein keskusteluihin, joissa ihmiset puhuvat erilaisista kiputiloista frisbeegolfissa. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa, että jossakin liikkeessä tai heitosssa olkapäähän tai kyynärpäähän käy niin kipeää, ettei käytännösä sitä heittoa pysty käyttämään. Tässä kappaleessa pureudun hieman mielestäni yleisimpiin syihin ja tekijöihin, jotka altistavat frisbeegolfissa tai oikeastaan monissa muissakin liikuntamuodoissa vammoille ja kiputilojen kehittymiselle.
1. Yksipuolinen liikkuminen ja huono liikkuvuus/liikerajoitteet
Kuten johdantokappaleessa jo tulikin todettua, suuri osa ihmisista viettää päivänsä hyvin passiivisesti. Kun sitten yhäkkiä lähdetään liikkumaan, tulee se kropalle aina hieman sokkina. Kun kroppa ei ole tottunut runsaaseen liikuntaan ja yleiseen liikkumiseen, se ei kestä niin hyvin rasittavaa tai repivää liikuntaa.
Liikkumisen yksipuolisuus etenkin aikuisväestöllä on ajanut monen kropan myös hieman jäykäksi. Varttuessa liikkuvuus alkaa hiljalleen toki hävitä, mutta syy ei ole vain ikä. Suurempi syy tähän on se, ettemme käytä riittävän usein ääriliikelaajuuksia, joita käyttämällä saisimme ylläpidettyä liikkuvampaa kehoa. Liikkuvuudesta ja venyttelystä lisää seuraavassa kappaleessa!
Kun härnäämme frisbeegolfissa omaa kehoamme ja mahdollisesti haastamme joissain tapauksissa liikelaajuuksia, ei paikkojen kipeytyminen ole ihme, jos emme ole tottuneet käyttämään laajoja liikemalleja.
2. Heikohko lihaskunto, lihastasapaino ja/ tai tukilihasten heikkous
Hyviä frisbeegolffareita seuranneet ovat varmasti huomanneet rysty- ja kämmenheiton aikana kropassa tapahtuvan valtavasti asioita hyvin nopeassa ajassa. Suurimmat rasituksen heiton aikana tulevat tietysti heittävän käden olkapään, hartian ja kyynärpään seudulle. Kun heitosta yritetään saada mahdollisimman piiskamaista, aiheuttaa se hetkellisesti valtavan suuren määrän rasitusta ja painetta juuri mainitsemiini niveliin. Hidastetuista videoista voidaan nähdä hyvin, kuinka raajamme käyvät aika ajoin hyvinkin luonnottomissa asennoissa. Tästä pääsemmekin hyvin juuri siihen, miksi tukilihasten tulisi olla äärimmäisen hyvässä kunnossa.
Käytetään esimerkkinä edelleen olkapään ja hartian seutua. Vahvistamalla tämän alueen lihaksia fysiikkaharjoittelulla vahvistat lihasten mukana myös jänteitä ja muita kudoksia. Kun sitten käyt heittämässä, lavan ja hartian alueen lihakset osaavat jännittyä heiton aikana sopivasti samalla suojaten niveliä muljumasta luonnottomiin ja vaarallisiin asentoihin. Väitän tämän olevan yksi suurimmista frisbeegolffareiden olka- ja kyynärpääkipujen syiden lähteistä sillä vain harvalla kyseisen alueen lihastuki on tarvittavalla tasolla heittoon nähden.
Esimerkkinä käytettiin äsken ehkä yleisintä ongelma-aluetta, mutta sama pätee myös selän ja polven alueen kanssa. Kesikivartalon harjoittaminen etenkin syvien lihasten ja kiertojen suuntaan sekä jalkojen osalta etu-, takareiden ja pakaralihasten harjoittaminen antaa hyvää tukea, kun pönkkäjalka lyödään heittoalustaan.
3. Nykyiset tai aikaisemmat vammat, liiallinen pelaaminen
On hyvä muistaa, että jokainen meistä on erilainen ja kokenut elämässään kaikenlaista. Aikaisemmat vammat ja loukkaantumiset voivat hyvinkin olla jättäneet jälkensä kehoomme ja ne voivat hyvinkin aiheuttaa kiputiloja myös frisbeegolfissa. Vammat ja leikkaukset jättävät aina jälkeensä muun muassa arpikudosta vamman alueelle, mikä rasitettaessa usein aiheuttaa kipua. Mahdollista on myös, että pelaajalla on tälläkin hetkellä kulumaa tai alkavaa vammaa jossakin kehon sopukassa ja tottahan toki tämä aiheuttaa useimmiten kipua ja rajoitetta pelaamisen.
Tarkasteluun on otettava myös oma pelaamisen määrä. Jos et ole liikkunut hirveästi viime aikoina, kannattaa harrastaminen ja pelaaminen pitää järkevissä rajoissa aluksi. Urheilussa vamman kuntoutuksessa käytetään usein +10% viikkokuorman lisäystä. Näin keho ehtii tottua ja adaptoitua hiljalleen ja vältytään uusilta vaivoilta tai liialliselta treenaamiselta yhtäkkiä. Pelaamisen oheen kannattaa ujuttaa muuta liikuntaa sekä fyysistä harjoittelua. Näin kroppa kestää paremmin taas heittämisen ja kukaties saat ehkä lisää paukkuja heittoon!
Miksi heittää hyvästit passiiviselle venyttelylle?
Joskus elämässä on ihan okei myöntää olevansa väärässä ja luopua vanhoista uskomuksista. Venyttelyn kohdalla on kyse juuri tästä niin omalla kuin varmasti monen muunkin kohdalla. Koulussa, mediassa, lääkärissä, oikeastaan joka puolella venyttelyä on tarjottu keinona liikkuvuuden parantamiseksi. Viime vuosikymmenen tutkimukset kuitenkin ovat osoittaneet, ettei passiivinen venyttely tee sinusta notkeaa tai liikkuvaa ihmistä. Tämän ovat huomanneet myös muun muassa ammattitelinevoimistelijat, jotka eivät käytä passiivista venyttelyä lähes koskaan osana harjoitteluaan nykypäivänä.
Miksi näin? Jokaisen keho on erilainen ja toisilla keho on luonnostaan liikkuvampi, toisilla taas jäykempi. Kuten lähes kaikki urheilulajit, myös frisbeegolf vaatii liikkuvuutta. Liikkuvuus, jota urheilussa vaaditaan on melkeinpä poikkeuksetta sellaista, että henkilön on tuotettava voimaa päästäkseen tähän asentoon ja mahdollisesti myös jopa tuotettava voimaa siellä ääriasennossa.
Ihmisen hermosto säätelee ja suojelee ihmiskehon liikkuvuutta. Jos se kokee jonkin liikkeen turvalliseksi, se antaa lisää liikerataa rajoittamatta sitä. Passiivisen venyttelyn ongelmakohta tulee esiin juuri tässä. Venytellessä yritämme rentoutumalla saada lisää liikettä. Urheiluun ja liikuntaan liikkuvuus ei kuitenkaan siirry sillä emme pysty tekemään lajisuorituksia tällä samalla ajatuksella - rentoutumalla mahdollisimman rennoksi ja siten saamaan lisää liikettä. Asia on hyvä tiedostaa sillä edelleen nykypäivänä näkee ja kuulee kommentteja ”venyttele” liian usein. Jos aihe kiinnostaa lisää, suosittelen esimerkiksi kuuntelemaan Spotifysta suomenkielistä Sirkus 2.0 podcastia tai lukemaan tämän alan viimeisintä tutkimustietoa.
Mitä tilalle? Se, että passiivinen venyttely ei juurikaan hyödytä urheilun ja liikunnan liikkuvuutta ei tarkoita, että kannattaisi löydä hanskat tiskiin. Ei alkuunkaan. Liikkuvuutta, jota tarvitaan lajissa voi treenata parhaiten käyttämällä päivittäin/viikoittain liikkuvuuksia mahdollisimman monipuolisesti. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Yksinkertaisia esimerkkejä ovat kyykyssä oleminen tai kyykkykävely, erilaiset eläinkävelyt, kurotukset ja kierrot ylös, alas ja sivuille jne. Voit esimerkiksi koittaa avata ovenkahvaa välillä jalalla tai ottaa/laskea esineen selkäsi takaa kääntymättä sitä kohti. Nykyajan arjessa kaikki on tehty niin helpoksi, ettei meidän tarvitse välttämättä käyttää näitä liikkuvuuksia. Yllä mainitut esimerkit ovat hyvin helppoja ja yksinkertaisia esimerkkejä, joihin lähes kaikkien pitäisi pystyä. Yllättävän monesti ne eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä vaan iän myötä tullut liikkumisen yksipuolisuus on kangistanut meitä.
Jos tämä liikkuvuuden harjoittemisen asia pitäisi siis tiivistää, sanoisin sen jotakuinkin näin:
”Kehomme tarvitsee liikettä ilman suoritustekniikoita tai ennalta määrättyjä liikeitä. Käytä kehon osiasi liikelaajuuksien rajoilla niin, että joudut tuottamaan voimaa päästäksesi sinne ja sieltä pois. Tällaisella liikkuvuusharjoittelulla opetamme hermostoa sallimaan yhä enemmän liikkuvuutta kropassamme.”
Hyviä oheislajien esimerkkejä liikkuvuuteen ja kehonhallintaan:
- voimistelu (telinevoimistelu) - jatkuvaa voimantuoton ja liikelaajuuksien härnäystä
- Seinäkiipeily - tuota voimaa ääriasenoissa, kurotukset eri suuntiin
- Tanssi - improvisoi oma koreografia ja lyödä kehosta uusia liikkeitä tai ulottuvuuksia
- Parkour - parkourissa yhdistyvät voimantuotto, liikkuvuus ja nopeus. Lisäksi joudut keksimään erilaisia luovia ratkaisuja esteiden ylittämiseksi
Aihe herättää varmasti keskustelua ja tunteita, mutta toivon tästä kirjoituksesta olevan apua monelle teistä lukijoista. Harrastin itse staattista / passiivista venyttelyä päivittäin kolme vuotta, mutta ainoat hyödyt tästä olivat iltaisin rauhoittuminen ja rentoutunut olo (jotka voin toki saada muullakin tapaa).
Kiitos kaikille lukijoille, ensi kertaan!
-Eemeli
Frisbeegolfin vasta aloittaneet harrastajat usein kysyvät paljon kiekoista ja tietysti ”Millä kiekolla saan pitkiä heittoja tai lisää pituutta?” Samat kysymykset pyörivät todella usein myös mm. Facebookin puolella eri frisbeegolfryhmien julkaisuissa. Kysymys on aiheellinen, mutta toisaalta siihen on hyvin vaikea vastata ilman tietoa kysyjän heittotekniikasta ja heittojen keskimitasta.
Frisbeegolfissa on karkeasti jaettuna neljää erilaista kiekkoa. Jako tehdään niiden lentonopeuden perusteella. Tässä alla listattuna eri kiekkoryhmät ja niiden ominaisuudet hitaimmasta nopeimpaan. Kiekkojen nopeudet ilmoitetaan usein myyjän sivustolla ja ovat väliltä 1-15.
Putterit - pyöreä ja korkea mutta ohut reuna. Tämä tarkoittaa suurempaa ilmanvastusta lennon aikana, joten kiekko lentää hitaammin ja kontrolloidummin. Putterit lentävät lähes poikkeuksetta melko suoraan. Lentoarvojen nopeudet vaihtelevat 2-4 välillä. Ammattilaisen heittämänä putterilla heitetään kilpailuissa useimmiten avaukset tai lähestymisheitot aina reiluun 100m asti, joiden halutaan pysähtyvän korin lähelle tai vaihtoehtoisesti metsäisellä väylällä linjan ollessa liian tiukka nopeammalle kiekolle. Hyvällä tekniikalla putteriheitto on siis puttaamisen lisäksi äärimmäisen tehokas ja käyttökelpoinen ase heittoarsenaalissa.
Midarit - hieman putterin reunaa matalampi ja paksumpireunainen kiekko. Reunan muoto on silti pyöreähkö. Ilmanvastus on hieman putteria pienempi, jolloin kiekko lentää hivenen nopeammin ja mahdollisesti putteria pidemmälle. Ominaista myös näille kiekoille on melko suoraviivainen lento. Midarien nopeudet ovat useimmiten 4-6 väliltä. Ammattilaisten heittämänä kiekkoa käytetään noin 80-120 metrin heittoihin ja useimmiten tiukempia linjoja vaativiin heittoihin.
Fairway-draiverit - Nämä kiekot eroavat jälleen midareihin verrattuna hieman terävämmällä reunallaan. Myös alapuolelta reuna eli rimmi on paksumpi ja kiekosta voi aluksi saada paremman otteen juuri tämän takia. Nopeudet fairway draivereissa ovat noin 7-9 välillä. Näillä kiekoilla ammattilaiset heittävät 100-140m heittoja, joissa yleensä on jo hieman enemmän tilaa väylällä. Fairway draivereissä loppufeidi eli käännös lopussa on jo hieman hitaampia kiekkoja suurempi.
Draiverit - Selkeästi kaikkein teräväreunaisempia kiekkoja kaikista. Tuulenvastus on pieni ja kiekoilla on potentiaalia lentää todella pitkälle kovalla heitolla. Myös alapuolen reuna eli rimmi on paksu/leveä. Useimmat draiverit vaativat 90m+ heittopituuden, jotta niitä olisi järkevää tai tehokasta käyttää. Draiverien nopeudet vaihtelevat 10-14 välillä. Ammattipelaajat käyttävät draivereita eniten avausheitoissa, jotka kantavat 100-180m pituuksille väylästä riippuen. Loppufeidi draivereissa on hitaampiin kiekkoihin verrattuna suuri. Siksi ne eivät aina sovellu hyvin tiukkoihin metsäväyliin.
Lentonumerot löytyvät joidenkin kiekkojen päältä stämpistä. Ne ovat ihan hyvä apu aloittelevalle heittäjälle, mutta toisaalta ovat myöskin aina suuntaa antavia. Lentonumerot eivät siis aina kerro koko totuutta kiekkojen lennoista ja etenkin kauemmin pelanneet tämän jo varmasti tietävätkin. Samojen kiekkojen eri painoksissa on usein muotoeroja, jotka vaikuttavat joskus hyvin paljon lentorataan ja kiekon vakauteen. Kiekon profiilia katsomalla harjaantunut pelaaja pystyy jo hieman tulkitsemaan etukäteen kiekon lentorataa. On siis mahdollista, että kahdella samalla kiekolla on täysin eri profiili/muoto, mutta niiden lentonumerot ovat silti samat.
Lentonumeroiden sijaan kannattaakin opetella tunnistamaan hieman eri valmistajien kiekkovalikoimaa sekä mahdollisesti kysyä apua alan kaupasta tai ammattilaiselta. Yhdellä merkillä pelaaminen voi myös olla etu sillä kiekkovalmistajia on paljon ja eri kiekkojen välillä voi helposti mennä hieman sekaisin. Lähes jokaiselta kiekkovalmistajalta löytyy kyllä kiekot jokaisen pelaajan tarpeisiin.
Vasemmalta oikealle luettaessa lentonumerot tarkoittavat seuraavaa:
SPEED / NOPEUS - kiekon potentiaalinen lentonopeus. Nopeampi kiekko vaatii kovemman heiton. Hyvä suuntaa antava muistisääntö voisi olla nopeuden kertominen kymmenellä ja sen vertaaminen omaan heittopituuteen. Esimerkiksi jos oma heittopituus on 70 metriä ei välttämättä kannata heittää vielä fairway draivereita (6-8 nopeus) nopeampia kiekkoja.
GLIDE / LIITO - tämä numero kertoo kiekon liito-ominaisuuksista. Suurempi numero tarkoittaa parempaa liitoa. Numerot vaihtelevat 1-7 väliltä. Suurempi liitonumero tarkoittaa joskus myös, että kiekko on suora/alivakaa jos viimeinen numero eli FADE on pieni.
TURN/VAKAUS - tämä numero kertoo kiekon vakaudesta. Ylivakaa kiekko pyrkii aina hyvin nopeasti vasemmalle (oikean käden rystyheitto) ja alivakaa puolestaan pyrkii pitämään kiekkoa suorana tai kääntämään yli oikealle eli vastakkaiselle puolelle. Numerot vaihtelevat 0 ja -5 välillä ja suurempi negatiivinen arvo kertoo isommasta alivakaudesta kiekossa.
FADE / LOPPUKÄÄNTÖ - Fade eli kansankielisesti feidi kertoo, kuinka paljon tai helposti kiekko lähtee lopussa kaartamaan vasemmalle tai oikealle heitosta/heittokädestä riippuen. Suurempi feidi tarkoittaa suurempaa loppukääntöä. Feidillä on merkitystä myös kiekon vakauteen sillä suuremman feidin omaava kiekko käyttäytyy myös vakaammin ja varmemmin etenkin tuulisella säällä
Otetaan tarkasteluun esimerkkinä Prodigyn kolme eri draiveria ylivakaasta alkaen:
D1, D3, D5
D1 - 13 / 5 / 0 / 3
Lähtökohtaisesti ylivakain Prodigyn D-sarjan draivereista. Hyvä liito, vakaus ja suurehko loppufeidi takaavaat, että tämä kiekko ei käännä kovin helposti yli vastatuulessakaan. D1 ei useimmiten ole aloittelijan kiekko ja vaatii noin 110+ heittopituuden alkaakseen toimia järkevällä tavalla.
D3 - 13 / 6 / -2 / 2
Tämä kiekko on D1 verrattuna jo huomattavasti suorempi eikä sitä voida kutsua enää ylivakaaksi kiekoksi. Kuten lähes kaikki tämän sarjan kiekot, vaatii D3:kin heittopituutta 100+ toimiakseen järkevänä valintana. Suoremman kiekon tästä tekee D1 verrattuna parempi liito, pienempi vakaus ja pienempi loppufeidi. Kovaa heitettynä D3 toimii siis hyvin pituusheittoon sillä se pyrkii kääntämään heiton aikana hieman yli kuitenkin palauttaen ja feidaten lopussa. Ilmalennon aikana saadaan näin pieni S-linja, jolla usein saadaan myös pisimmät heitot aikaiseksi.
D5 - 13 / 6 / -4 / 2
Kuten lentonumeroista huomaa, ne ovat melko samanlaiset D3 kiekkoon verrattuna. Erona kuitenkin on vakauden kohdalla -4, joka tarkoittaa jo melko alivakaata kiekkoa. 100m heittävälle D5 olisi siis luultavasti jo niin alivakaa kiekko, että se kääntäisi reilusti yli aina rolleriksi asti. Alivakaita kiekkoja käytetäänkin usein juuri rolleriheittoihin tai suuresta hyzer-kulmasta suoristaviin/ylikääntäviin heittoihin.
Nopeus ei saa vielä kiekkoa lentämään pitkälle vaan nopeampi kiekko vaatii aina kovemman heiton lentääkseen. Tämä on yksi suurin virhe lajia aloittelevien keskuudessa sillä liian nopean kiekon valitseminen alkuun ei tuo useinkaan hyvää lopputulosta heiton pituuden ja kontrolloitavuuden suhteen. Liian usein radoilla näkee aloittelevien heittäjien heittävän nopeilla draivereilla 20-30m kaaria, jotka kääntyvät hyvin nopeasti vasemmalle/oikealle. Heittotekniikan lisäksi frisbeegolfin kohdalla lausahdus ”Ei ole välineurheilua” on täysin puppua. Aloittelevana heittäjänä ei kiekkoja tarvitse olla vielä montaa, mutta sopivia niiden tulee olla.
Lajia aloittavan pelaajan heittopituudet vaihtelavat paljolti muun muassa iän, lajitaustan ja fyysisen kunnon takia. Oletetaan kuitenkin, että suurin osa pystyy aloittaessaan heittämään noin 20-60m kaaria. Tällä heittopituudella kaikkein parhaimmat vaihtoehdot kiekoiksi ovat hitaampia puttereita ja midareita. Nopeampaa draiveria voi alkuun olla helpompi pitää kädessä ja heittää oikeaan suuntaan, mutta lentoradan ja suoran heiton kannalta selvä valinta näille pituuksille on juuri valita hitaampaa kiekkoa. Ne lentävät pidempään suoraan kevyellä heitolla eivätkä kaarra lopussa valtavasti. Onneksi lajia pelaavat usein jo neuvovatkin aloittelevia heittäjiä alkuun. Heitto ja heiton pituus kehittyy usein aluksi hyvin nopeasti ja 80-100m lähestyttäessä voikin sitten tarttua jo hieman nopeampaankin kiekkoon. 6-10 nopeuksiset fairway draiverit ovatkin tässä vaiheessa hyvä lisä bägiin.
Muovilaadut menevät pehmeämmästä kovempaan 200 (pehmeä) - 750 (kova) välillä
Kiekkojen numerot kertovat vakaudesta. 1 ollen vakain ja siitä eteenpäin kiekon lentorata suoristuu/alivakautuu.
Heittopituus 40-60m
Putterit: basic-muovin eli 200/300 Pa4 ja/tai Pa3
Midarit: 300 tai 400 muovin M4 ja/tai M3
(Lähestymiskiekko - 300 tai 400 A4)
Heittopituus 60-80m
Putterit: 200-350 Pa3 ja/tai Pa4, heittoputteriksi 400 Pa3 tai Pa4
Midarit: 300 tai 400 muovin M3 ja/tai M4
Lähestymiskiekko 300 tai 400 A4
(Fairaway draiverit 300, 400 tai 750 F7 & F5)
Heittopituus 80-100m
Putterit: puttiin joku basic muovin Pa -kiekoista. Heittoputteriksi Pa4 (suora) & Pa1/Pa3 (vakaa)
Midarit: M4 (suora), M3/MX-3
Lähestymiskiekko: A3 ja/tai A2
Fairwayt: F3 (suora), F5/F7 (ylikääntävä), F1/F2 (vakaa)
Hybrid-draiverit: H3v2 ja mahd. FX-2 (ylivakaa)
Heittopituus 100m+
Putterit: basic-muovin putteri. Heittputterit oman maun mukaan joko basic tai premium muovilla
Midarit: M4/M3/MX-3
Lähestymiskiekko: A2 & A3
Fairwayt: F1/F2, F3, F5
Hybridit: FX-2, H3v2
Draiverit: 2-4 lennoltaan/muodoltaan erilaista D1, D2 tai D3 kiekkoa.